Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista

Contents

1 §Tarkoitus#

Tämän asetuksen tarkoituksena on suojella pinta- ja pohjavesiä sekä merivesiä ja parantaa niiden laatua ehkäisemällä vaarallisista ja haitallisista aineista aiheutuvaa pilaantumista ja sen vaaraa asettamalla päästökieltoja, päästöraja-arvoja sekä ympäristönlaatunormeja. Tavoitteena on lopettaa kerralla tai vaiheittain vesiympäristölle vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoutumat pintavesiin, vähentää vaiheittain haitallisten aineiden päästöjä ja huuhtoutumia sekä ehkäistä ja rajoittaa vaarallisten aineiden päästöjä pohjaveteen.

Tavoitteena on lisäksi, ettei vesihuoltolaitoksen toiminnalle aiheudu haittaa vesiympäristölle vaarallisten tai haitallisten aineiden päästöistä ja huuhtoutumista ja että voidaan tarvittaessa laskea juomaveden tuottamisessa vaadittavan puhdistuskäsittelyn tasoa.

2 §Soveltamisala#

Tätä asetusta sovelletaan vesilaissa (587/2011) tarkoitettuun vesistöön, noroon, ojaan ja pohjaveteen sekä Suomen aluevesiin ja talousvyöhykkeeseen. Noroon ja ojaan ei kuitenkaan sovelleta 6 §:ssä tarkoitettua ympäristönlaatunormia koskevia säännöksiä.

Liitteen 1 kohdassa B säädettyjä päästöraja-arvoja elohopean ja kadmiumin pitoisuuksille jätevedessä ei sovelleta jätteen polttamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (151/2013) 15 §:n 1 momentissa tarkoitettuun savukaasujen puhdistuksessa syntyvään jäteveteen.

3 momentti on kumottu A:lla 20.5.2009/342. (repealed)

3 §Määritelmät#

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)vesiympäristölle vaarallisella aineella liitteen 1 kohdissa A, B ja C1 lueteltuja yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY, jäljempänä vesipuitedirektiivi, mukaisesti vahvistettuja vaarallisia prioriteettiaineita;

2)vesiympäristölle haitallisella aineella liitteen 1 kohdassa C1 lueteltuja muita kuin vesipuitedirektiivin mukaisesti vahvistettuja vaarallisia aineita ja liitteen 1 kohdassa D lueteltuja aineita;

3)pohjavedelle vaarallisella aineella liitteen 1 E kohdassa lueteltuja vesipuitedirektiivin liitteessä VIII 1–6 tarkoitettuja vaarallisia aineita ja ainetta, joka tällä asetuksella vahvistetaan pohjavedelle tai ihmisen terveydelle vaaralliseksi aineeksi sekä ainetta, joka joutuessaan pohjaveteen tekee vedestä ihmisen käyttöön soveltumatonta;

4)ympäristönlaatunormilla sellaista vesiympäristölle vaarallisen ja haitallisen aineen pitoisuutta pintavedessä, sedimentissä tai eliöstössä, jota ei saa ihmisen terveyden tai ympäristön suojelemiseksi ylittää;

5)sekoittumisvyöhykkeellä sellaista päästölähteen läheisyydessä sijaitsevaa ympäristöluvassa rajattua aluetta, jolla päästö tai huuhtoutuma asteittain sekoittuu pintaveteen.

4 §Päästökielto pintaveteen ja vesihuoltolaitoksen viemäriin (20.5.2009/342)#

Liitteen 1 A kohdassa tarkoitettua ainetta ei saa päästää pintaveteen eikä vesihuoltolaitoksen viemäriin.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto ei koske päästöä, jonka toiminnanharjoittaja voi osoittaa sisältävän niin vähäisen määrän vesiympäristölle vaarallista ainetta, ettei sen päästämisestä voi aiheutua pintaveden pilaantumisen vaaraa eikä haittaa vesihuoltolaitoksen toiminnalle.

4 a §Päästökielto pohjaveteen#

Sen lisäksi, mitä ympäristönsuojelulain (527/2014) 17 §:n 1 momentissa säädetään, tämän asetuksen liitteen 1 kohdassa E tarkoitettua vaarallista ainetta tai liitteessä mainittuun aineryhmään kuuluvaa ainetta ei saa päästää suoraan tai välillisesti pohjaveteen. Kielto ei koske aineen tai aineryhmään kuuluvan aineen vähäisen määrän päästämistä pohjaveteen, jos päästöstä ei aiheudu pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa nyt tai tulevaisuudessa. Kielto ei myöskään koske ympäristönsuojelulain 154 §:n 1 kohdassa määriteltyä talousjätevettä, jos päästön vaikutus ei voi ulottua tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle taikka toisen kiinteistöllä olevaan tai käytössä olevaan pohjaveteen. Luvanvaraisten tai rekisteröitävien toimintojen harjoittajien on tarvittaessa osoitettava valvontaviranomaiselle, ettei päästöstä voi aiheutua pohjaveden laadun heikkenemistä tai sen vaaraa.

5 §Päästöraja-arvo#

Liitteen 1 B kohdassa tarkoitetun aineen päästö kohdassa, jossa päästö johdetaan pintaveteen, ei saa ylittää mainitussa kohdassa esitettyä päästöraja-arvoa. Päästöraja-arvo määrätään ympäristöluvassa ja sen tulee perustua parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan.

Ympäristönsuojelulain 70 §:n 1 momentissa säädetään niistä edellytyksistä, joilla lupamääräys voi olla liitteen 1 kohdassa B säädettyä päästöraja-arvoa tiukempi.

6 §Ympäristönlaatunormi#

Liitteen 1 kohdissa C2 ja D lueteltujen aineiden pitoisuudet vedessä tai eliöstössä eivät saa ylittää mainituissa kohdissa säädettyä ympäristönlaatunormia. Jos aineelle on annettu eliöstöä koskeva ympäristönlaatunormi, on käytettävä tätä normia.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen on vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa ja 26 f §:ssä tarkoitetussa merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa esitettävä toimenpiteet, joilla estetään muusta kuin luvanvaraisesta toiminnasta johtuva ympäristönlaatunormin ylittyminen ottaen huomioon ympäristön kannalta parhaan käytännön periaate.

Luvanvaraisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisestä ja päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamisesta sekä muusta vesiympäristön muutoksen ehkäisemisestä säädetään erikseen.

6 a §Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista valtioiden rajat ylittävän pilaantumisen seurauksena#

Ympäristönlaatunormin ylitystä ei pidetä 6 §:n 1 momentin vastaisena, jos ylittyminen johtuu Suomen rajojen ulkopuolella sijaitsevasta pilaavien aineiden lähteestä eikä ympäristönlaatunormien täyttämiseksi ole voitu toteuttaa tehokkaita kansallisia toimenpiteitä. Ympäristönlaatunormin ylitystä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetun lain 14 §:ssä säädetään yhteistyöstä valtakunnan rajan ylittävillä vesienhoitoalueilla ja mainitun lain 23–25 §:ssä säädetään ympäristötavoitteista vesienhoitosuunnitelmassa.

6 b §Poikkeaminen ympäristönlaatunormeista sekoittumisvyöhykkeellä#

Ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla yhden tai useamman liitteen 1 kohdissa C2 ja D tarkoitetun aineen pitoisuus vedessä voi ylittää aineelle säädetyn ympäristönlaatunormin, jollei normi ylity muussa pintavesimuodostuman osassa.

Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla.

7 §Pintaveden tarkkailu#

Ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava aineiden pitoisuuksia vedessä, sedimentissä tai eliöstössä, kun pintaveteen päästetään tai huuhtoutuu liitteen 1 kohdassa C2 tarkoitettuja aineita. Lisäksi ympäristöluvanvaraista toimintaa harjoittavan on tarkkailtava pintavettä, johon päästetään taikka johon huuhtoutuu merkittävässä määrin liitteen 1 kohdassa D tarkoitettuja aineita.

Jos mitattujen tai arvioitujen ympäristöpitoisuuksien tai päästöjen tuloksena on todettu, että akuutista altistumisesta aiheutuu mahdollinen riski vesiympäristölle tai sen välityksellä, ja jos sovelletaan eliöstöä koskevia ympäristönlaatunormeja, on varmistettava, että tarkkailua suoritetaan myös pintavedessä, ja sovelletaan liitteen 1 kohdassa C2 esitettyjä ympäristönlaatunormin sallittuja enimmäispitoisuuksia (MAC-EQS), jos tällaisia ympäristönlaatunormeja on asetettu.

8 §Tarkkailupaikat#

Tarkkailupaikkoja on oltava riittävästi, jotta päästön tai huuhtoutuman suuruus ja vaikutus pintaveden tilaan voidaan arvioida sekä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa ja 26 f §:ssä tarkoitetussa merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa esitettyjen toimien seuraukset vesien tilassa voidaan havaita. Tarkkailupaikat määrätään ympäristönsuojelulain 62–64 §:n mukaisissa tarkkailumääräyksissä.

Tarkkailupaikat ympäristönlaatunormin noudattamisen todentamiseksi sijoitetaan siten, että päästö tai huuhtoutuma on sekoittunut riittävässä määrin pintaveteen. Tarkkailupaikkojen sijoittamisessa on tarpeen mukaan otettava huomioon, mitä 6 b §:ssä säädetään sekoittumisvyöhykkeen määrittämisestä.

Talousveden valmistamiseen tarkoitetun pintaveden tarkkailupaikat sijoitetaan veden oton kannalta merkitykselliseen osaan pintavettä.

9 §Tarkkailutiheys#

Pintaveden tarkkailun tiheys ja ajoitus on valittava siten, että saavutetaan hyväksyttävä luotettavuus- ja tarkkuustaso. Seurantatiheydestä päätettäessä otetaan huomioon sekä luonnon että ihmistoiminnan aiheuttama vaikutus pintaveteen. Luonnon vuodenaikavaihtelun vaikutuksen tuloksiin tulee olla mahdollisimman pieni.

Liitteen 1 kohdassa C2 tarkoitettujen aineiden pitoisuuksia vedessä on tarkkailtava kerran kuukaudessa, vähintään 12 kertaa vuodessa. Niitä liitteen 1 kohdassa C2 tarkoitettuja aineita, joille on säädetty laatunormi eliöstössä tai sedimentissä, on tarkkailtava sedimentissä tai eliöstössä vähintään kerran vuodessa. Näiden aineiden pitoisuuksia vedessä ei ole tällöin tarpeen tarkkailla. Liitteen 1 kohdassa D tarkoitettujen aineiden pitoisuuksia vedessä on tarkkailtava kolmen kuukauden välein, vähintään neljä kertaa vuodessa.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua tarkkailutiheyttä voidaan muuttaa, jos se on aiheellista olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella.

Pintavettä, josta otetaan vettä talousvesikäyttöön, tarkkaillaan sen lisäksi mitä 1-3 momentissa säädetään, tarvittaessa siten kuin liitteessä 2 esitetään.

Siitä poiketen, mitä vesienhoidon järjestämisestä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1040/2006) liitteen 4 kohdassa A ja edellä 2 momentissa säädetään tarkkailutiheydestä eliöstössä tai sedimentissä, tarkkailutiheys on kolme vuotta, kun kyseessä ovat liitteen 1 kohdan C2 laajalle levinneet aineet numerot 5, 21, 28, 30, 35, 37, 43 ja 44. Tätä tarkkailutiheyttä voidaan soveltaa silloin, kun on jo käytettävissä tilastollisesti vankat lähtötiedot näiden aineiden esiintymisestä vesiympäristössä.

9 a §Pitkäaikaisten muutossuuntien arviointi#

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomainen tarkastelee vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen 15 §:ssä tarkoitetun seurantaohjelman ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) 14 §:ssä tarkoitetun seurantaohjelman tulosten perusteella aineiden pitoisuuksien pitkäaikaisia muutossuuntia sellaisten liitteen 1 kohdassa C2 tarkoitettujen aineiden osalta, joita yleensä kerääntyy sedimenttiin tai eliöstöön. Tällaisia aineita ovat liitteen 1 kohdan C2 aineet 2, 5, 6, 7, 12, 15, 16, 17, 18, 20, 21, 26, 28, 30, 34, 35, 36, 37, 43 ja 44.

Edellä 1 momentissa mainittujen aineiden pitkäaikaisten muutossuuntien seuranta sedimentissä tai eliöstössä on toteutettava siten, että saadaan riittävästi tietoja luotettavaa pitkän aikavälin arviointia varten. Seurantaa sedimentissä ja eliöstössä tehdään ohjeellisesti kolmen vuoden välein, ellei olosuhteiden muuttumisen, teknisen tietämyksen tai asiantuntija-arvion perusteella ole syytä poiketa tästä aikataulusta.

Vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisviranomaisen on tarvittaessa esitettävä vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain 12 §:ssä tarkoitetussa toimenpideohjelmassa ja 26 f §:ssä tarkoitetussa merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmassa toimenpiteet, joilla estetään tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettujen aineiden pitoisuuksien merkittävä nousu.

9 b §Eräiden aineiden tarkkailun järjestäminen#

Komission päättämän tarkkailtavien aineiden luettelon perusteella Suomen ympäristökeskus laatii suunnitelman aineiden seurannasta. Luettelon aineita on seurattava yhdeksällä seuranta-asemalla vähintään kahdentoista kuukauden ajan. Kunkin aineen seuranta on aloitettava kuuden kuukauden kuluessa sen sisällyttämisestä luetteloon.

Suunnitelmaa laadittaessa seurantatiheyden, seurannan ajoituksen ja seuranta-asemien valinnassa on otettava huomioon aineen käyttötavat ja mahdollinen esiintyminen. Seurantatiheyden on oltava vähintään yksi kerta vuodessa.

Suomen ympäristökeskus voi suunnitelmassa esittää, että tietyn aineen seurantaa ei toteuteta, jos riittävät, vertailukelpoiset, edustavat ja tuoreet seurantatiedot voidaan kyseisestä aineesta toimittaa komissiolle olemassa olevien seurantaohjelmien tai tutkimusten pohjalta.

10 §Ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitseminen#

Toiminnasta, jossa toiminnanharjoittaja käyttää liitteessä 1 kohdassa C2 mainittua ainetta 1, 3, 8, 9, 13, 14, 19, 29, 33, 34, 36, 38, 39, 41, 44 taikka kohdassa D mainittua ainetta 10–15, joka on kasvinsuojeluaineista annetun lain (1563/2011) tai ennen mainitun lain voimaan tuloa vastaavan voimassa olleen lain nojalla hyväksytty kasvinsuojeluaine, on pyydettäessä ilmoitettava Lupa- ja valvontavirastolle ympäristönsuojelulain 222 §:ssä tarkoitettuun ympäristönsuojelun tietojärjestelmään merkitsemistä varten. Tietoja voidaan pyytää pintaveden valuma-alueella toimivalta toiminnanharjoittajalta, jos viranomaisen seurantatietojen mukaan ympäristönlaatunormi kyseisessä pintavedessä on vaarassa ylittyä tai jos kyseistä pintavettä otetaan käytettäväksi talousvetenä.

Tietoja torjunta-aineiden käytöstä kerätään 6 §:n 2 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden suunnittelemista varten sekä terveydensuojelulain (763/1994) mukaisten viranomaistehtävien hoitamista varten.

11 §Näytteenotto- ja analyysimenetelmät#

Veden, sedimentin ja eliöstön tilaa seurattaessa on sovellettava liitteessä 3 esitettyjä vaatimuksia analyysimenetelmien suorituskyvylle, analyysitulosten laadun osoittamiselle ja tulosten tulkinnalle.

12 §Suunnitelma#

Suomen ympäristökeskus laatii vähintään kuuden vuoden välein suunnitelman liitteen 1 D kohdassa mainitun aineen poistamiseksi luettelosta tai uuden aineen lisäämiseksi aineluetteloon. Suunnitelmassa tulee lisäksi esittää tarpeelliset ympäristönlaatunormit sekä päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimet.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen aineluetteloon kohdistuvien toimien, päästöjen ja huuhtoutumien rajoittamistoimien sekä ympäristönlaatunormien tulee perustua riskinarviointiin aineiden haitallisuudesta pintavedelle tai pintaveden välityksellä ihmisen terveydelle sekä seurantatietoon. Suunnitelmaa käytetään valmisteltaessa tarvittavia muutoksia tähän asetukseen.

Suomen ympäristökeskuksen on laatiessaan suunnitelmaa varattava suunnitelman kannalta keskeisille viranomaisille ja niille tahoille, joiden etua tai oikeutta suunnitelma koskee, tilaisuus tulla kuulluiksi.

13 §Voimaantulo#

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 2006. Ennen asetuksen voimaan tuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Edellä 12 §:ssä tarkoitettu suunnitelma tulee tehdä ensimmäisen kerran viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2009.

Tällä asetuksella kumotaan eräiden ympäristölle tai terveydelle vaarallisten aineiden johtamisesta vesiin 19 päivänä toukokuuta 1994 annettu valtioneuvoston päätös (363/1994).

Source: Finlex open data (opendata.finlex.fi), Ministry of Justice of Finland, CC BY 4.0. Consolidated texts are not authoritative.